Eli siis ensimmäinen osa. Itse en ole kovin tyytyväinen, mutta seuraava sitten paremmin. Jouduin kuvaamaan tämän osan kahdesti ja improvisoimaan aika paljon. Kuvissa on myös paljon virheitä. Anteeksi.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä pieni ja rähjäinen tönö sijaitsee jossain Greenforestin pikkukaupungin laitamilla. Kukaan ei tiedä miksi se on rakennettu, eikä kukaan tästä rumasta rakennuksesta juuri välitä. Eihän sen pitäisi olla edes asuikelpoinen.
Toisin kuitenkin näyttää ajattelevan tämä hilpeä nuorukainen. Hän on Robert Rite, muuttanut Greenforestiin toteuttaakseen unelmansa ja perustaakseen suuren perheen. Suurempi syy tähän on se, että Robert joutui karkoitetuksi perheensä luota, kun ei suostunut menemään serkkunsa kanssa naimisiin. Greenforestiakin pienemmässä tuppukylässä, josta Robert oli kotoisin, se oli yleinen käytäntö. Hän oli jonkin aikaa rahattomana harhailtuaan onnekseen löytänyt tiensä upeaan piilopaikkaansa. Vaikka ei se katuoja paljoa huonompi vaihtoehto ollut.
Oli varsin tavallinen keskiviikkoaamupäivä, kun Robert seisoskeli peilin edessä ja suki vähäisiä hiuksiaan viidettä kertaa sinä päivänä. Samalla hän vilkuili vainoharhaisesti mörskänsä pikku ikkunoista ulos. Naapurithan nauraisivat tällaiselle epämiehiselle käytökselle. Muuta epämiehisyyttä Robert ei harrastanutkaan. Ainakaan olisi ikinä myöntänyt harrastavansa.
Vainoharhaisuus kannatti, sillä Robert näkikin naapurinsa Benjaminin ulkona.
"Painutkos helvettiin mun pihamaalta!"
"Et sinä tätä tonttia omista. Meillä on samat oikeudut oleskella täällä" vastasi naapuri.
"Ihan sama. Häivy, nyt heti tai hakkaan sut niin, ettei ruma äitisikään tunnista sua" Robert väitti ja oli varmasti yhtä kova kuin kaupungin ala-asteen tokaluokkalaiset.
"Uhkailetko sinä minua? Mitä jos vaikka soitan poliisille. Pääsisit takaisin hullujenhuoneelle"
Robert kohotti nyrkkinsä ja Benjamin pakeni hitaasti paikalta niinkuin aina ennenkin. "Mistä näitä vähäjärkisiä puskajusseja oikein sikiää" hän jupisi itsekseen.
Robert meni takaisin sisälle ja rojahti sohvalle istumaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän oli rahaton, työtön ja tunsi vain harvoja ihmisiä kaupungista. Niistäkin suurin osa inhosi häntä. Miksi ihmeessä? Robert vajosi syvään itsesääliin. Pysyisikö hän edes elossa kevääseen asti...
"Tiedätkös. Et voi jatkaa näin" sanoi ääni ja Robert hätkähti.
"Mitä helvettiä? Miten sä pääsit tänne. Häivy, mene kattoon omaa telkkarias" Robert sanoi ärtyneenä angstinsa keskeytymisestä.
"Lukitsemattomasta ovesta on aika helppo kävellä sisään. Ja jos se siitä on kiinni, tää on mun telkkari" vastasi Yrjänä tyyneen tapaansa. Hän oli Robertin ainoa ystävän tapainen ja jostain syystä halusi auttaa tätä. Robert ei aina tätä avunantoa aina arvostanut.
"Miten vaan"
"Tulitko taas saarnaan mulle vai?" Robert kysyi.
"No. Tiesitkö, että Benjamin olisi jo aikoja sitten toteuttanut aikomuksensa soittaa poliisit, jos en ollut väittämässä vastaan?"
"Mitä sitten? En mä mitään poliiseja pelkää"
"Idiootti. Ihmiset pitää sua muutenkin mielipuolena. Vielä sut häädetään täältä, jos et tee jotain"
"Voi että. Nyt kyllä pelottaa" Robert sanoi liioitellun sarkastisesti.
"Tämä on vakava asia" Yrjänä muistutti.
"Niin niin. Mutta mitä mä muka tekisin ollakseni vähemmän mielipuoli kylän juoruakkojen silmissä?"
"Mulla ja muutamilla kavereilla on tapana kokoontua tiistaisin läheisessä kahvilassa. Voisit tulla mukaan huomenna. Myös Benjamin on siellä luultavasti ja voisit osoittaa hänelle olevasi kunnon kansalainen. Hän ei ole pitkävihainen, joten saat hänet varmasti puolellesi" Yrjänä ahdotti.
"Kahvilassa? Mitä neitejä te ootte? Tarjoillaanko siellä edes viskiä? Ja miksi ihmeessä rupeisin mielistelemään sitä kusipäätä?"
"Ota nyt jotain edes tosissasi. Benjamin on kaupungin vaikutusvaltaisimpia. Muut kunnioittavat hänen mielipiteitään. Voisit saada vaikka työpaikan hänen avullaan. En mä aina ole sua elättämässä" Yrjänä alkoi kyllästyä Robertin jääräpäisyyteen.
"No en mä tiedän almuja tarvitte"
"Ajattelisit asiaa. Edes minun vuokseni. Voin aina ottaa telkkarisi takaisin"
"No kai mä sitten harkitsen" Robert sanoi alistuneena. Hän oli kiintynyt televisioonsa liikaa.
...
Seuraavana aamuna Yrjänä olikin odottamassa häntä pihalla.
"Tiesin että suostut"
"No mennään nyt sitten..."
Kokoontuminen osoittautui yhtä turhaksi, kuin Robert oli kuvitellutkin. Hän jäi pian sivuun sönkötettyään Benjaminille epämääräisen anteeksipyynnön. Miesten puheenaiheet vaihtelivat Yrjänän pojan koulumenestyksestä säähän ja politiikkaan. Sitten joku heistä alkoi listata vaimonsa ärsyttäviä ominaisuuksia.
Muut yhtyivät keskusteluun, mutta Yrjänä hiljeni ja tuijotti kattoa surumielisen näköisenä. Robert mietti miksi, mutta sitten hänen huomionsa kiinnittyi muualle. Yrjänä ei huomannut kun Robert liikkui hitaasti kauemmaksi pöydästä.
Hänen huomionsa oli kiinnittynyt sisälle astuneeseen naiseen. Heti paidannappien jälkeen Robertin huomio kiinnittyi hänen kasvoihinsa. Hänellä oli erikoiset, mutta miellyttävät kasvonpiirteet ja ilmeikkäät tummat silmät. Nainen näytti kyllästyneeltä.
"Hei. Käyt sä usein täällä?" Robert aloitti ja nainen pyöritteli silmiään.
"Ootsä tosissas?" hän vastasi kuivasti.
"No tota siis... Robert Rite" Robert sanoi ja ojensi kätensä kun ei muuta keksinyt.
"Miina Forsberg. Mitä sä yrität?" nainen vastasi, mutta ei tarttunut käteen.
Robertin onneksi Miina ei lähtenyt vielä ja hieman kehnosta alusta huolimatta juttu alkoi luistaa. Miina ja Robert huomasivat jakavansa samoja mielipiteitä.
"Ihanks tosi. Munkin mielestä koiranpennut on söpöjä! Vau"
"Täällä on tylsää. Onko täällä mitään muuta paikkaa lähistöllä?" Robert tiedusteli.
"No. Kolmen kilsan päässä on kirjasto. Ja siwa on siinä aika lähellä kans" Miina sanoi hetken mietittyään.
"No jes. Mun kämppä on tässä aika lähellä. Olisko outoo jos pyytäisin sua sinne? Voitais jutella lisää"
"Nojaa. Eipä mulla taida muutakaan tekemistä olla"
...
"Aika, mielenkiintonen tää sun kotisi" Miina totesi katseltuaan ympärilleen. "Tosin hyvä mun on sanoo, kun asun mutsin luona tällä hetkellä"
"Miks? Onko se sairas tai jotain?"
"Ei se mutsist johdu. Menetin asunnon ku erosin. Se hemmetin idiootti oli hankkinut asianajajat ja kaikki. Onneks sentää..."
"Jaa. Harmin paikka" Robert sanoi sitten, kun Miina keskeytti. Hän ihaili tämän paidannappeja.
Valitettavasti Miina huomasi ja hakkasi Robertia tyynyllä. Siitä syttyi tyynysota. Kasvaisivat aikuisiksi.
"Oho. Ompa kello jo paljon. Mutta mulla oli tosi hauskaa. Olis kiva nähdä joskus uudestaan"
"Todellako?"
"Jep"
Miina pussasi Robertia pikaisesti ja lähti menemään.
Robert ilostui tästä niin, että alkoi halailla jauhopussia. Pian hänen puhelimensa soi.
Tästä ei sitten puhuta.
Toivovuttuaan Robert soitti Yrjänälle ja kertoi saaneensa epilepsiakohtauksen. Yrjänä suhtautui asiaan tyynesti ja pyysi keksimään parempia tekosyitä.
...
Robert ja Miina jatkoivat tapailemistaan.Heidän suhteensa syveni syvenemistään.
"Miina" Robert sanoi eräänä päivänä heidän maatessaan patjalla.
"Niin, kultaseni" Miina vastasi.
"Sähän asut äitisi kanssa?"
"Niin"
"Hän oli oikein kiva lainatessaan meille tän patjan... Mutta niin, sähän vietät täällä muutenkin suurimman osan ajastas"
"Niiin?"
"Että, haluaisitko muuttaa yhteen?"
"Ai että haluaisinko? Vaikka heti..."
"Mutta eikös ensin juhlisteta tätä"
...
Niin Miina muutti tuohon pieneen tönöön. Miina oli töissä suuressa yrityksessä ja hänen rahoillaan he hiljalleen rakensivat taloa. Myös Robert hankki töitä, vaikka hänen palkkansa olikin huomattavasti pienempi. Ainahan he eivät töihin jaksaneet lähteä, mutta tulivat toimeen jokseenkin ilman Yrjänää.
Robert oli onnellisempi kuin ikinä. Hän tunsi löytäneensä elämälleen tarkoituksen. Kaikki oli niin hyvin.
Oli ilta kun Robert tuli töistä kotiin. Hän astui hyväntuulisena sisälle. Televisio huusi kuten aina, mutta jotain oli pielessä.
Miina tuijotti häntä läpitunkevasti pöydän äärestä. Hän näytti vihaiselta ja jotenkin epätoivoiselta siinä istuessaan.
Sitten hän lausui hitaasti: "Robert, minä olen raskaana"
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loppu oli vähän kökkö. Mutta muistakaa kommentoida. Parannusehdotukset otetaan kiitollisena vastaan. :)
